Elämää ja elektroniikkaa

Blogi sosiaalisista ja mobiileista tuotteista ja tapahtumista

Xbox360 osa kolme

without comments

Xbox 360 on ollut markkinoilla jo vuodesta 2005 lähtien. Omani nappasin hyllyyn vuosi tämän jälkeen. Kyseessä oli kovalevytön versio, johon sitten myöhemmin kovalevyn nappasin.

Olin jo alusta alkaen ollut sitä mieltä, että tämän Xboxin tuuletin piti lentokonemaista meteliä. Siksipä möin sen vuonna 2008, ja hommasin uuden version, johon sisuskaluja oli parannettu. Tämä oli versio, jonka mukana tuli 60 gigatavun kovalevy ja langaton ohjain. Tässä vaiheessa oli Xboxiin lisätty myös HDMI-portti, mutta muotoilu oli tutun valkoinen.

Myöhemmin Microsoft julkaisi Kinectin, pelien ohjaukseen käytettävän liikesensorin. Kaverilla sitä kokeiltuamme olimme Lumin kanssa sitää mieltä, että sellainen pitää saada. Liikesensori oli vain kalliimman puoleinen, joten odotimme hyvää tarjousta siitä.

Sellainen tarjous tulikin nyt, kahdessa paikkaa oli pelipaketti plus Kinect plus Xbox360 parin sadan euron hintaan. Valitsin kaupaksi Game Stopin, jonne sain annettua vaihdossa vanhan konsolini, ja sain uuden, pienemmän ja hiljaisemman Xbox360 -version, Kinectin, pari Kinect-peliä sekä pari hyvän luokan roolipeliä.

Pikkaisen nyt tätä uutta Xboxia testattuani olen tyytyväinen, että Microsoft on viimein saanut koneen melun hallintaan. En kuullut yhtään Xboxin käyntiääntä, joten viimein siinä on päästy samalle tasolle kuin PS3 oli jo silloin neljä vuotta sitten kun sen omistin. Samoin Kinect toimii mukavasti, tosin meillä kattolamppu on vielä hieman tiellä.
Minulle Xbox360 on ollut aina tämän sukupolven se konsoli, jolla pelaaminen on suoritettu. Uusien versioiden ostaminen on ollut perusteltua, koska niitä edistysaskeleita on tullut niin paljon. Onneksi vanhoille laitteille on aina löytynyt ottajansa, ettei ole tarvinnut niitä nurkkiin keräillä.

Jaa tämä artikkeli!

    Written by lepanen

    toukokuu 16th, 2012 at 8:24 am

    Posted in Tietokoneet

    Tagged with

    Nokia N9 – kaksi kuukautta myöhemmin

    without comments

    P1050704

    Olin himoinnut Nokia N9 -puhelinta aina siitä lähtien, kun se julkaistiin viime kesänä. Odottelin innolla sen julkistusta, mutta kun se syksyllä venyi ja venyi, päädyin ostamaan Nokia E7 -puhelimen. Myöhemmin kun N9 viimein julkaistiin, olin tyytyväinen ratkaisuuni, koska N9:n hinnat pyörivät 600 – 700 euron tietämillä.

    Seurasin kuitenkin koko ajan N9:ä hieman sivumpaa, samalla kun itsellä puhelimet käytössä vain vaihtuivat. Olin yhä sitä mieltä, että Nokian MeeGo/Harmattan olisi erinomainen vaihtoehto minun käyttööni, ja kun Verkkokauppa.com teki pudotti sen hintaa, minun oli vaikeaa kieltäytyä puhelimesta. Ostin omani, 16 gigatavun syaanin värisen mallin, 389 euron hintaan. Ostamiseen päätymitä helpotti myös Harmattanin 1.2 -versio, jonka sanottiin korjaavan suurimman osan jutuista, jotka vielä N9:ä ärsyttivät.

    Nyt kun olen käyttänyt puhelinta vajaat pari kuukautta, olen ihmeissäni. En ole löytänyt mitään juttuja, jotka ärsyttävät tässä. Puutteita ei oikeastaan ole. Yleensä joka puhelimesta on joku asia löytynyt, joka on pidemmän päälle alkanut ärsyttämään niin paljon, että puhelin on mennyt vaihtoon. Tässä eniten harmittaa ehkä se, että joudun käynnistelemään tätä suhteellisen usein, jos jokin asia on mennyt jumiin. Ehkä vain käytän tätä väärin. Tämä on kuitenkin pieni asia, joka ei häiritse päivittäistä käyttöä millään tavalla. Jos en jatkuvasti tämän kanssa leikkisi ja säätäisi, pärjäisin varmasti vähemmillä käynnistyksillä.

    Yleisesti ottaen Nokia N9 on täydellinen viestintälaite. Siinä on monipuoliset sähköpostiominaisuudet, jotka pystyy vielä ajastamaan hyvin akun käyttöä ajatellen. Toinen ominaisuus, josta pidän erityisesti, ja jota voi pitää osittain uniikkina, on eri viestipalveluiden syvä integrointi käyttöjärjestelmään. N9:llä on pikaviestin lähettäminen Skypeen tai Google Talkkiin on yhtä helppoa kuin SMS-viestin lähettäminen. Lisäksi, koska siinä on mukana Nokian vahva puheluosaaminen, on tämän täydellisempää viestintälaitetta vaikeaa löytää.

    Muutamia kommentteja laitteen fyysisistä ominaisuuksista. Ensiksikin näyttö, se on erittäin hyvätasoinen, ja näyttää tarkalta. Sitä pystyy myös katselemaan kirkkaassa auringonvalossa ilman silmien siristelyä. Etenkin Swypellä kirjoittaessa tällainen 3,9 tuumaa on juuri sopivan kokoinen, ja myös videot ja nettisivut näkyvät siitä tarpeeksi tarkasti ja isoina. Näytön resoluutio on 858×480, joka jää hieman jälkeen tämän päivän huipuista, mutta on silti riittävä tämän kokoiseen näyttöön. Etenkin kun koko käyttöliittymä tuntuu olevan suunniteltu tämän kokoiselle näytölle ja resoluutiolle. Näytön lasista pitää vielä mainita, että se ei juurikaan kerää sormenjälkiä, mikä on tuntunut olevan minulle ongelmana aiemmin puhelimissa.

    Toisekseen laitteen muotoilu on uniikkia, massasta erottuvaa. Nykyisin tosin useasti minulta kysytään, onko tämä Lumia-puhelin. Nokia kun käytti samaa muotokieltä Nokia Lumia 800 -puhelimessa, kuin Nokia N9:ssä.

    Nokia N9:n kamera on oivallinen kiitos sen kuvanottonopeuden. Kuvaa on myöskin erittäin vaikea saada tärähtäneeksi, vaikka kuinka yrittäisi. Kuvanlaatu ei ole täydellistä muuta kuin optimaalisissa valaisuolosuhteissa, mutta yleensä kuvat ovat väriensä puolesta onnistuneita. Laitteen tuottama videokuva on HD-laatuista 720p-kuvaa, ja siinä ei ole valittamista.

    Akunkesto on älypuhelimen kriittisimpiä ominaisuuksia. Puhelimen käytettävyys laskee erittäin lähelle nollaa, jos sen akku ei kestä edes päivää normaalissa käytössä. Nokia N9 on tässä kohtaa hyvässä asemassa, koska minun suhteellisen kovassa käytössä se kestää vähintään päivän, yleensä puolitoista päivää. Tämä kova käyttö tarkoittaa muutamaa puhelua, pikaviestimessä online-tilassa olemista ja muutamaa keskustelua, sähköpostien synkronoimista kymmenen minuutin välein, syötteiden, twitterin ja facebookin päivittelyä tunnin välein sekä satunnaista nettailua tunnin-pari päivässä.

    Vielä sananen N9:lle saatavilla olevista sovelluksista. Monet ovat olleet N9:n hankkimista vastaan, koska sille ei ole sovellusten tekijöiden osalta niin suurta tukea kuin vaikkapa Android- tai iOS-puhelimille. Tosiasia on kuitenkin, että suurin osa noista sadoista tuhansista sovelluksista on turhia, yhden toiminnan ohjelmia, kuten yhdelle rss-syötteelle tarkoitettu uutistenlukuohjelma. Tällaisia löytyy paljon myös N9:lle, ja jokainen voi todeta niiden tarpeellisuuden itselleen. Sovellustarjonta, mitä N9:lle nyt löytyy, kattaa kaikki tärkeimmät mitä voi kuvitella. Minulla esimerkiksi on käytössä YouTube, Google Reader ja Twitter-sovellukset, joista mikään ei tullut puhelimen mukana, vaan ovat ohjelmakaupasta ladattuja.

    Suurin puute minulle on ReadItLater-sovellus, joka integroituisi puhelimen tilivalikkoon. Ohjelmia, joilla pystyy lukemaan tallennettuja sivuja, löytyy, mutta sivujen jakaminen ja tallentaminen ilman erillistä tiliä on hidasta ja monen kosketuksen takana.

    Uskoisin, että minulla on tässä puhelinta pitkäksi aikaa. Olen yrittänyt aiemmin etsiä hyvää puhelinta halvalla, mutta kun sellaista ei löytynyt, piti ostaa sitten tämä. Nokia N9 on toistaiseksi kallein puhelin, jonka olen ostanut. Tähän mennessä on tullut todettua, että se on helppokäyttöinen ja nopea, ja kestää hieman vesiroiskeitakin.

    Jaa tämä artikkeli!

      Written by lepanen

      toukokuu 11th, 2012 at 1:05 pm

      Posted in Mobiililaitteet

      Tagged with

      Oma kotiverkko

      without comments

      Meillä tässä nykyisessä asunnossa kotiverkon tekeminen on aina ollut pieni ongelma. Verkossa olevat laitteet ovat olohuoneessa, mutta verkkopistokkeet ovat eteisessä ja makuuhuoneessa. Tämä itsessään ei ole ongelma, se on syntynyt siitä, että kaikki laitteet eivät ole langattoman verkon omaavia, vaan niitä varten on pitänyt järjestää kaapeli. Tämä on johtanut mitä erilaisempiin ratkaisuihin, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän toimivia.

      Pääasiassa kiinteitä laitteita verkossa ovat minun pöytätietokone ja Xbox360, sekä verkkokiintolevy. Näitä varten olen yleensä vetänyt verkkojohdon. Xboxiin saisi langattoman adapterin ostettua, mutta se on todella kallis. Tietokoneessa minulla onkin langaton verkkoadapteri, mutta sen toimivuus Windowsissa on parhaimmillaankin kyseenalaista.

      Langattoman verkon laitteita ovat Lumin ja minun kannettavat tietokoneet, sekä minun puhelin ja Lumin iPod. Samoin tulostin on jaettu tietokoneille langattoman verkon kautta. Näiden sijoittamisessa ei ole koskaan ollut ongelmia, koska langaton verkko on aina toiminut hyvin.

      Aikaisemmin minulla oli ADSL-modeemi viritettynä eteisessä. Langaton reititin oli sitten siitä vedetty viiden metrin verkkokaapelilla olohuoneeseen, josta se oli kytketty kaapeleilla pöytäkoneeseen, Xboxiin ja verkkokiintolevyyn. Tämä järjestelmä oli hyvin toimiva, vaikka johdot olivat hieman rumasti lattialla. Ne sai kuitenkin kivasti maton alle ja listoihin kiinni. Kiitos tulevan putkiremontin, ja eteisen tyhjentämisen, tätä järjestystä oli pakko muuttaa.

      Onneksi meillä on toinen puhelinpistoke makuuhuoneessa, joten ADSL-modeemin sai helposti laitettua sinne. Näin kaukaa ei ollut kuitenkaan mitään järkeä vetää minkäänlaista kaapelia olohuoneeseen, koska sen olisi täytynyt kiertää eteisen kautta. Siksi ainut järkevä vaihtoehto oli langaton verkko.

      Vaihtoehtona oli, että laittaa yksinkertaisesti reitittimen ADSL-modeemin kanssa makuuhuoneeseen. Tätä vaihtoehtoa yritinkin, mutta langaton verkkokortti kieltäytyi toimimasta Windows 7:n kanssa pöytäkoneella. Oli kunnon bluescreen-sessiot… Siten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kaupassa poikkeaminen. Ostoslistoista oli kaksi eri versiota: joko ostaa uusi langaton verkkokortti tietokoneeseen ja langaton adapteri Xboxiin, tai sitten toinen reititin olohuoneeseen siltaamaan verkon langattomasti pöytäkoneelle ja Xboxille. Valitsin tämän jälkimmäisen sen ollessa paljon halvempi ja mielenkiintoisempi ratkaisu.

      Mielenkiintoinen tosiaan… WDS-verkon, eli langattoman sillan reitittimien välille, ei ollut ihan niin helppoa kuin ajattelin. Tai oli helppoa, mutta asetukset pitää olla prikulleen oikein, että verkko herää henkiin ja toimii. Asiaa helpotti minulla se, että hommasin toisen Netwjorkin langattoman reitittimen ensimmäisen kaveriksi, joten samanlaisina asetus oli hieman helpompaa. Asiaa hankaloitti se, että olen melko oppimaton verkkojen rakenteluissa. Monet käsitteet ja lyhenteet menevät yli hilseen, joten jouduin etsimään ohjeita melkoisesti netistä rakentelun ohessa.

      Lopulta sain verkon toimimaan. Tällä hetkellä minulla on makuuhuoneessa ADSL-modeemi, josta lähtee verkkokaapeli Netwjorkin reitittimeen. Tästä lähtee ilmasillalla yhteys toiseen Netwjorkin reitittimeen, joka on olohuoneessa, ja myös verkkokaapelilla yhteys verkkokiintolevyyn. Olohuoneen Netwjorkkiin on yhdistetty tietokone ja Xbox. Sitten on vielä Netwjorkkien langaton yhteys, jota olen toistaiseksi käyttänyt kännyköillä, miniläppärillä ja tulostimella. Kaikkien näiden kanssa käyttö on ollut ongelmatonta. Verkkopelaamista en ole vielä kokeillut Xbox Livessä, mutta uskoisin senkin toimivan ihan hyvin.

      Tämä järjestely on väliaikaiseksi ratkaisuksi ihan hyvä. Ainut murhe minulla on nyt, että langattoman yhteyden nopeus ei ole järin nopea. Tämän hetkisellä Internetyhteyden nopeudella se ei tuota ongelmia, mutta jos esimerkiksi haluaa tavaraa siirtää verkkokiintolevylle, se ottaa aikainsa. Netwjorkit eivät tunnut toimimvan WLAN N-nopeudella, mikä on harmi. Ostoslistalla minulla on uudemman sukupolven Xbox, jossa on langaton verkkokortti sisäänrakennettuna. Ehkä venytän siinä vaiheessa rahapussia vielä enemmän, ja hommaan kunnollisen langattoman reitittimen, samoin kuin hyvän langattoman verkkokortin tietokoneeseen. Jos saisi N-nopeudella dataa siirrettyä sisäisessä verkossa, olisi se ihan riittävää.

      Jaa tämä artikkeli!

        Written by lepanen

        huhtikuu 9th, 2012 at 7:08 pm

        Posted in Internet,Tietokoneet

        Tagged with , ,

        Windos 8 esiversion testailua

        without comments

        Windows 8:n esikatseluversio tuli ladattavaksi Mobile World Congressin viimeisenä päivänä. Moni muukin oli halukas kokeilemaan sitä, koska minulla kyseinen reilun parin gigan tiedosto kesti yön yli latautua. Seuraavana päivänä asentelinkin sen sitten testimielessä miniläppäriini.

        Meikäläisen miniläppäri on melko heikkotehoinen, perus miniläppäri. Mallinimeltään se on Samsung NC110. Siinä on Intel Atom, 1,6 gigahertsin tuplaydinprosessori. Muistia siinä on kaksi gigatavua. Alun perin se on saapunut Windows 7 Starterin kanssa, joka siitä vielä toki löytyy. Muuten se on nähnyt myös Ubuntun, jonka kanssa se toimi ihan kivasti.

        Windows 8:n asennus oli vielä helpompi, kuin Windows 7:n asennus. Asennusohjelman ensimmäiset kysymykset olivat kieli, alue ja näppäimistöasettelu. Seuraavaksi kysyttiin, miten Windows asennetaan. Vaihtoehtoina oli edellisen asennuksen yliajo, tai hieman monipuolisempi vaihtoehto. Täällä saatiin valita osio, mutta ei sen kummempaa. Seuraavaksi tulikin tervetulotoivotus Windowsiin, jossa kyseltiin Windows Live -tunnusta ja WLANin salasanaa, jonka jälkeen oltiin valmiita Windowsin käyttöön. Asennusaika oli mielestäni nopea, alle puoli tuntia.

        Asennus suoriutui hyvin, ja kone toimi niin hyvin kuin osasin odottaakin. Tämä tarkoitti sitä, että näytön resoluutio oli liian pieni Metro UI -sovelluksille ja kosketuslevy ei toiminut. Näitä ongelmia saatiin kierrettyä asentamalla Windows 7:lle tarkoitetut ajurit, jonka jälkeen kosketuslevy toimi täydellisesti, ja näytön resoluutio saatiin asetettua natiiviasetuksen yli.

        Windows 8

        Sitten itse pääasiaan. Käyttökokemuksena Windows 8 on jotain muuta, kuin mihin on aiemmin missään käyttöliittymässä tottunut. Kaikkein lähinnä on Windows Phone 7, jota olen käyttänyt Dell Venue Pro -puhelimessani.

        Metro UI toimii hyvin pienellä näytöllä, kuten miniläppärissäni. Optimaaliseen käyttöön kosketusnäyttö on omiaan, mutta monikosketuslevyllä sen käyttö on silti todella sujuvaa.

        Windows 8:ssa tulee mukana epätavallisen paljon valmiiksi asennettuja sovelluksia verrattuna Windows 7:an, mutta muihin tablet käyttöjärjestelmiin, kuten iOS ja Android, verrattuna se on ihan normaalia. Näistä ohjelmista sähköposti, kalenteri ja Internet Explorer toimivat erittäin hyvin. Keskustelu-sovelluksessa on jotain ongelmia, minulla se ei tunnu pysyvän online-tilassa. Keskustelu-sovellus on siis Facebook ja Live Messenger -chatit yhdistettynä. Uusina sovelluksina Windows-maailmassa tulee kartat ja kauppapaikka. Nämä sovellukset ajavat asiansa erinomaisesti. Metro UI ohjelmia pystyy asentamaan helposti kauppapaikasta, mutta ohjelmia pystyy toki asentamaan myös normaalisti mistä tahansa verkosta.

        Windows 8:n moniajo on kokenut uudistuksia, etenkin sen hallinta. Aikanaan kun ensimmäiset Windows 8 -tabletit tulevat, löytyy tablet-maailman paras moniajo niistä. Toki nämä tabletit tulevat olemaan iOS- ja Android-tabletteihin verrattuna paljon tehokkaampia.

        Toistaiseksi Windows 8, etenkin Metro UI:n kanssa ei ole valmis jokapäiväiseen käyttöön. Etenkin sovelluksia ei ole Metro UI -käyttöliittymälle vielä paljoa. Jos Windows 8 käyttää Windows 7:sta tutusta tilassa, ei käytössä ole sen suurempia ongelmia, ja kaikki toimii ihan niin tutusti kuin aina ennenkin.

        Jaa tämä artikkeli!

          Written by lepanen

          maaliskuu 2nd, 2012 at 11:30 pm

          Posted in Tietokoneet

          Tagged with